Omin sanoin: Fernando Machado Baldasano
Puhtaasti kuvataiteellisen toiminnan sanallinen kuvaileminen on väistämättä vaikeaa. Kuvataiteen todellinen oikeutus onkin nimenomaan siinä, että on käsitteitä, joita on mahdotonta konkretisoida millään muulla tavalla kuin kuvataiteen omalla muotojen ja valojen kielellä olematta uskoton näille käsitteille (kuten usein valitettavasti tapahtuu). Näyttelyn järjestäjien pyynnöstä yritän kuitenkin selventää näiden maalausteni vaikuttimia.
Lähden siitä, että siinä missä eksakteissa tieteissä totuudet osoitetaan kaavoilla ja laskelmilla ja humanistisissa tieteissä niihin päädytään argumentoinnin, järkeilyn ja sanallistamisen kautta, taiteissa ne vain näytetään; ja jos taiteista välittyy jokin totuus, se johtuu loppujen lopuksi pelkästään siitä, että katsoja tarkastelee tämän erityislaatuisen ilmaisutavan tuotoksia.
Nyt kun tämä on kaiken varalta sanottu, mainittakoon vielä, että tässä Kalevala-projektissa olen yrittänyt sovittaa omat taiteelliset kiinnostuksen kohteeni ja tutkimukseni koko projektin yhteisiin tavoitteisiin.
Aluksi tietysti luin runot huolellisesti useaan kertaan, sisäistäen ja kypsytellen niitä. Tavoitteenani oli ”nähdä mitä sisälläni tapahtui”. Siitä lähtien monenlaiset ajatukset ja kuvat ovat pyörineet päässäni. Tämä koskee erityisesti teemoja, jotka toistuvat muissa, meidän kulttuuriamme enemmän tai vähemmän muistuttavien kulttuurien eepoksissa. Useimmille näistä eepoksista on yhteistä hyvän ja pahan kohtaaminen sekä sankarillisen pelastajan henkilöhahmo.
Olen sattumalta lukenut nämä runot samaan aikaan, kun tanskalaisen ohjaajan Lars von Trierin viimeisin elokuva Antikristus sai ensi-iltansa. Elokuva on vaikuttanut minuun syvästi. Tiedostamatta sen omalaatuinen estetiikka on siirtynyt ajatukseeni noidista, joihin Kalevalassa viitataan. Huolimatta tarinan julmista tapahtumista, pohjoismaisten metsien elämän pseudomaaginen kuvaus on minusta oikeaoppista sankaritarinoiden visualisointia.
Samoin tapahtumien selittäminen jumalallisista ja yli-inhimillisistä voimista johtuviksi muovaa sitä todellisuutta, jota meille välittävät vanhojen, oikeudenmukaisten ja hyvien tietäjien henkilöhahmot, jotka pyrkivät takaamaan rauhan, onnen ja vaurauden – kaikkien meidän yhteisen tavoitteen.
Kaikessa tässä kiinnostuksellani on kuitenkin kohde: turvautuminen taiteeseen (tässä tapauksessa musiikkiin) edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kanteleelle ja sen rakentamiselle annettu merkitys ovat puhutelleet minua aivan erityisesti. Olen havainnut, että tällä runojen elementillä ja sillä visiolla, joka minulla on tämän päivän kuvataiteesta, on tietty vastaavuussuhde.
Tämä levottomuus mielessäni huomioni kiinnittyi suomenkielisten runojen tekstiin. Sen merkkien ilmaisema omalaatuinen koherenssi vaikuttaa minusta – käsittämättömyydestään huolimatta – erittäin viehättävältä ja mielikuvia herättävältä.
Tämä hyrinä sisälläni olen käynyt vuoropuhelua näiden merkkien kanssa graafisen ilmaisuni ja riipustelujeni kautta, etsien omaa sampoani, jonka avulla kohdata oma Pohjolani.