Omin sanoin: Manuel Vélez Cea

Marjatta, neitseellistä ja nuhteetonta elämää viettävä jalo neito, haluaa tietää, kuinka kauan hänen, nuoren immen, pitää kulkea niityillä, joilla vaanii monenlaisia vaaroja. Käykin niin, että hän pistää löytämänsä marjan innoissaan suuhun ja tulee raskaaksi. Marjatan ollessa raskaana hänen isänsä ja äitinsä hylkäävät hänet luullen hänestä tulleen kevytkenkäinen ja huono nainen. Marjatta joutuu etsimään saunaa lievittääkseen kärsimyksiään. Hän kuitenkin päätyy eräässä tallissa hevosen hengityksen lämpöön ja synnyttää sen seimeen pojan, joka kohta pujahtaa tiehensä. Marjatta etsii poikaansa ja kysyy auringolta, kuulta ja tähdiltä, ovatko ne nähneet häntä. Kaikki ne vastaavat, että hän heidät on luonut. Pian Marjatta löytää poikansa suon liejusta. Koska pojalla ei ole nimeä, kutsutaan oikeudenmukainen vanha Väinämöinen tutkimaan häntä, ja Väinämöinen sanoo: ”Kun lie poika suolta saatu, maalta marjasta si’ennyt, poika maahan pantakohon, marjamättähän sivulle, tahi suolle vietäköhön, puulla päähän lyötäköhön!” Lapsi nuhtelee Väinämöistä, ja sitten lapsi kastetaan ja julistetaan Karjalan ainoaksi kuninkaaksi. Häpeissään Väinämöinen lähtee tiehensä kuparisella veneellä ja jättää suomalaisille soittimia sekä hienoja lauluja ja tulevaisuudennäkymiä. Syntyy uusi puhtaan luonnon hengen hedelmöittämä aate.

Näiden säkeiden lukeminen auttaa ymmärtämään kertomusta ja rinnastamaan sen Jeesuksen syntymään kristinuskossa. Käsillä on uuden uskonnon synty, uusi ilmaisutapa, jota julistaa ja puolustaa nuoruuden puhtaus ruumiillistuneena puhdashenkiseen lapseen.

Tähän kontekstiin niveltyy teokseni luomisprosessi. Teos on sidoksissa myös nykyoloihin, joissa uusi uskonto vastaa uusia yhteiselon ja markkinakeinottelujen normeja. Henkilökohtaista ponnistelua ja kaikkea luonnollista aliarvostetaan yhteiskunnassa, joka tavoittelee nopeaa menestystä ja nopeaa rahaa ja jossa kaikki käy, kunhan itsellä menee hyvin ja itse rikastuu, hinnalla millä hyvänsä ja vaikka toisten kustannuksella.

Don dinero eli Herra raha -nimisessä teoksessa elämä esitetään jatkuvana uuden omaksumista ja kieroilua vaativana pelinä, jossa taloudelliset intressit ovat tärkeimpiä. Se on maailma, jossa naista pidetään nautinnon lähteenä ja jossa G-pisteen eroottisuus yhdistetään G-20-maiden aikaansaamaan taloudelliseen orgasmiin jäsenmaiden järjestellessä etuoikeuksia ja kunnianhimoisia kilpailuja. Näin Don dinerosta tulee jumalallista, uskonnollista dadaismia.

Isoveli-nimisessä taulussa elämä esitetään häilyvänä ja väärinymmärrettynä kuuhulluutena, jossa ovat etusijalla kuluttaminen, keinotekoisuus ja banaalisuus sekä nuoruuden ristiriitaisuus. Näitä arvoja edistävät televisio, mainonta, muoti jne. Teos muodostaa siirtymän kohti unimaailmaa, jossa henkilökohtaiset arvot, ponnistelu, kuri ja itse elämä muuttuvat isoveli-uskonnoksi.

Tukimuurit-teoksessa asettuvat tasapainoon ääriajatuksissa syntyneet vellovat voimat, jotka tukimuurien kaltaiseen lineaariseen järjestykseen törmätessään muodostavat eheän ajattelun tilan. Siinä miehet ja naiset löytävät rauhan sataman, jossa voivat toteuttaa ajatuksiaan kokemuksilleen uskollisina.