Taiteilija: Risto Suomi
Taidemaalari, taidegraafikko Risto Suomi (s. 1951) on yksi tunnetuimpia nykytaiteilijoita maassamme. Hän opiskeli vuosina 1969–1970 ja 1976–1977 Vapaassa Taidekoulussa taidemaalari ja -graafikko Aukusti Tuhkan grafiikan kursseilla. Taidegraafikko Ilppo Heikurin oppilaana hän oli vuosina 1971–1974. Ensimmäisen kerran Suomen töitä oli julkisesti nähtävillä vuonna 1978 Nuorten näyttelyssä Helsingissä. Sen jälkeen hän on osallistunut teoksillaan lukuisiin yksityis- ja yhteisnäyttelyihin niin kotimaassa kuin ulkomailla. Taiteilijan työnsä ohella Suomi on opettanut litografiataitoa ja elävän mallin piirustusta Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 1984–1994.
Risto Suomi yhdistää teoksissaan korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin kuvastoa. Suomi määrittelee teostensa olevan ikkunoita näkymättömään, immateriaaliseen. Tuota näkymätöntä teokset lähestyvät useimmiten ihmisen hahmon ja tiettyjen eläinhahmojen kautta. Jänis, hevonen, joutsen ja karhu toistuvat monissa teoksissa Suomen omakuvan ohella. Eläimet symboloivat kuitenkin Suomen mukaan ihmistä, ja jänis onkin eräänlainen omakuva. Hahmot asettuvat maisemaan, joka on toisinaan viitteellinen ja joka toisinaan hahmottuu rannaksi tai merenseläksi. Tutuista elementeistä rakentuu unenomainen, näkyvälle maailmalle vieras todellisuus. Suomen vahva symbolikieli sekä selkeät värit ja pinnat ovat piirtyneet kaikkien nykytaidetta seuraavien tajuntaan. Useissa teoksissa tärkein väri on sininen, jota tehostaa jokin punainen yksityiskohta.
Teoksensa Suomi toteuttaa maalauksina, grafiikkana tai valokuvina ja toisinaan niiden yhdistelminä. Uran eri vaiheissa tekniikoiden painopiste on vaihdellut. Aluksi Suomi tunnettiin ennen kaikkea litografina; hänen mielestään litografia onkin grafiikan keinoista maalauksellisin. 1980-luvulla hän valokuvasi paljon, mutta valokuva on kuitenkin ollut hänelle vain apuväline. Koko tuotantonsa ajan maalaus ja piirustus ovat tuntuneet hänen omimmilta ilmaisukeinoilta.
Suomi asui 1980-luvulla aina osan vuotta Pariisissa, jonka vaikutteilla on ollut hänelle suuri merkitys. Myös muiden taiteilijoiden tuotanto on tarjonnut hänelle aineksia: muun muassa amerikkalaisen Edward Hopperin ja ranskalaisen Jean Le Gacin töiden hiljaisuus ja rauha ovat aistittavissa myös hänen omissa teoksissaan. Kansainvälisten vaikutteiden lisäksi teoksissa on viittauksia suomalaisiin kultakauden maalauksiin. Suomi käyttää tarinoita, myyttejä, satuja sekä varhaisten suomalaisten taiteilijoiden teoksia intertekstuaalisina lähteinä. Taidesuuntauksien kentällä Suomen erilaisia aineksia yhdistelevä tuotanto on liitetty symbolismiin, surrealismiin ja pop-taiteeseen. Itse Suomi luonnehtii teoksiaan jälkisymbolistisiksi, lievästi surrealistisiksi.
Jo uransa alkuvaiheista lähtien Suomi on herättänyt kiinnostusta taidekentällä. Tunnustuksena työstään hän on saanut Suomen Taiteilijaseuran tunnustuspalkinnon vuonna 1986, ja vuonna 1997 hänet palkittiin kuvataiteen Suomi-palkinnolla. Samana vuonna hän oli Helsingin juhlaviikkojen suomalainen taiteilija. Suomen teoksia löytyy useista kokoelmista: niin suomalaiset taidemuseot, säätiöt ja yritykset kuin ulkomaiset yksityiskeräilijätkin ovat hankkineet niitä kokoelmiinsa.