Omin sanoin: Jovanca Trbojevic

Kevät 2007

Kalevala, runot 16–18, jousikvartetto ja kuvanveistäjä, jonka kanssa työskennellä! Ensimmäiset ajatukset: arkaaista, ritualistista, fantastista, Suomi – klišeitä klišeiden perään.

Kesä 2007

Kalevalan lukemista. Kieli on vaikeaa, on pakko lukea ensin lasten versio. Outoja, kiehtovia tarinoita, joihin minun on vaikea samaistua tai saada otetta – ne eivät kytkeydy minulle tuttuihin kuviin tai henkilöhistoriaani, eikä minulla ei ole niihin välitöntä tunnesidettä. Mutta luovaa mielikuvitusta niissä on.
Olen uupunut. Jos ideaa ei kohta synny, panen toivoni Marttiin, pariini tässä projektissa. Martti Aihan isoisoisoisä Vaassila Kieleväinen Vuonnisen kylästä Vienan Karjalasta lauloi vuonna 1833 Elias Lönnrotille runoja, jotka vaikuttivat ratkaisevasti Kalevalan rakenteeseen. Jospa hänen henkensä näyttäisi minulle tien.

Lukemisen jäljiltä jää muutamia avainsanoja: vene, veneen rakentaminen, veneen liike. Palaan niihin myöhemmin – mutta nyt päätän keskittyä ääneen; äänen parissa tunnen oloni kotoisaksi. Kuvittelen ääniä ajoilta, jolloin näitä tarinoita kerrottiin nuotion äärellä. Pitkien talvien ääniä. Väinämöisen askelten töminää metsissä, polttopuun haussa. Veneen ja veden ääniä, tuulta, jäätä, kylmyyttä. Näistä rakentuu mielessäni ”Kalevalan äänimaailma”. Selaan kotona olevaa ääniarkistoani. Päätän tehdä ambient-CD:n jousikvarteton taustaksi.

Syksy 2007

Annan Martille CD:n kuultavaksi: siinä on vielä vain otteita täydellisessä sekamelskassa, enkä ole vielä päättänyt, miten ja mitä niistä käytän lopullisessa sävellyksessä. Toivoisin, että soittajat istuisivat Martin veistoksen ympärillä ja äänet ikään kuin nousisivat veistoksesta. Martti ei ole vakuuttunut. Emme tiedä veistoksen kokoa, emmekä sitä, voiko idean toteuttaa Ateneumissa. Tästä saan joka tapauksessa kappaleeseeni ritualistiset puitteet ja CD:n mono-saundin. Soittajat tulevat istumaan kaiuttimen ympärillä seuraavassa järjestyksessä:

1. viulu 2. viulu
kaiutin
alttoviulu sello

Talvi 2007

Keskusteluja Martin kanssa, tuloksena muutama yleisluontoinen suuntaviiva. Esimerkiksi nämä:

Horisontaalinen – liittyy veneeseen ja veneen liikkeeseen. Musiikillisesti se on jonkin liikkumista suoraan eteenpäin (lineaarisesti) ajassa. Yksinkertainen melodia, yksinkertaisia sointukulkuja, vapaita kieliä – musiikillinen yhteys menneisiin aikoihin.

Läpikuultavuus – liittyy Martin veistokseen, jonka materiaali on läpikuultavaa. Samankaltaista kuin jotkut äänistäni – jää, tuuli, vesi. Minulla on visio veneestä kulkemassa kohti kirkkaana hohtavaa horisonttia vähitellen siihen kadoten. Musiikin kehkeytyminen ajassa konkreettisesta eteeriseen (transparenttiin), matalasta rekisteristä korkeaan.

Kevät 2008

Sävellän. Teoksen muoto tulee annetuista runoista. Käytän seuraavia tekstejä tienviittoina ja myöhemmin partituurissa:
16. runo: … laivapuita etsimään, veistää niistä venettä ja kaipaa kolmea sanaa …
17. runo: … pitkästä unestansa maan alla …
18. runo: … purjehtii uudella veneellänsä Pohjaan … ja rientää hänkin, hevosella rantaa myöten, Pohjolaan …

Loppukevät 2008

Menen katsomaan Martin veistosta. Itse teos ei ole vielä valmis, mutta saan nähdä puisen pienoismallin ja työn alla olevia isompia osia. Se muistuttaa samaan aikaan valtavaa, mielikuvituksellista rapua ja venettä. Voin kuvitella äänteni syntyvän tämän olennon liikkuessa hitaasti eteenpäin. Kuten vene sävellyksessäni.

Kesä 2008

Martti soittaa ja kertoo teoksensa nimen. Minä olen muuttanut sävellykseni nimeä useita kertoja, vain Tribute to Kalevala on pysynyt aina mukana. Pidän veistoksen nimestä ja ihmettelen, miten se ei ollut juolahtanut minun mieleeni. Sehän oli koko ajan siinä, nenän edessä. (Taidan olla vain kateellinen, koska hän keksi sen ensin.) Kenties hänen isoisoisoisänsä kuiskasi sen hänelle unessa? Martti selittää sen näin: ”Katsos, olen kuvataiteilija.”
Päätän kysyä lupaa käyttää samaa nimeä itse. Soitan hänelle ja sävellykseni nimeksi tulee Kolme sanaa, kuten Martin veistoksen. Puhelun lopuksi hän vitsailee: ”Annoit sävellykselle hyvän nimen”, ja minä myöntelen: ”Kiitos, parhaani yritin.”