Säveltäjä: Jovanka Trbojevic
Entisestä Jugoslaviasta kotoisin oleva Jovanka Trbojevic (s. 1963) opiskeli pianonsoittoa Belgradin Mokranjac-konservatoriossa vuosina 1970–1981 ja valmistui diplomi-pianistiksi Prahan musiikkiakatemiasta vuonna 1986. Muutettuaan Suomeen vuonna 1986 hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa säveltäjäksi Eero Hämeenniemen ja Paavo Heinisen johdolla.
Jovanka Trbojevicin sävelkielen peruspiirteet ovat varsin tunnistettavia. Hänen musiikillinen ajattelunsa on omaleimaista eikä hän arastele erottautua muista suomalaissäveltäjistä. Tonaalisuuden perinnöstä on jäljellä korkeintaan jäänteitä. Hän sekoittaa keskenään erilaisia tyyliaineksia ja tunnelmia, moderneja musiikki-ilmaisuja, keskiaikaisia kirkkosävelmiä ja balkanilaista kansanmusiikkia. Moderni pohjoismainen sävellyskonsepti ja balkanilaisen kansanmusiikin ainekset yhdistyivät muun muassa teoksissa Self-Portrait with a Song (1993) sekä jousikvartetossa ORO (1994), jossa on hyödynnetty balkanilaisen oro-tanssin rytmiä.
Jo varhaisessa vaiheessa Trbojevic kiinnostui normaalien soitinäänten ohessa myös hälyistä. Jousisoittimilla tämä johtaa usein särkyviin sointeihin, puhaltimilla läpipuhaltamiseen, suhinoihin ja kohinoihin, ihmisäänellä taas kuiskaamiseen, puhelauluun tai muuten säveltasottomaan laulamiseen. Liittäessään sävellystensä taustalle ääninauhan tai live-elektroniikkaa Trbojevic kasvattaa hälyjen merkitystä entisestään. Paras esimerkki tästä on Oš (Valkoinen, 1996), naisäänelle, ääninauhalle ja live-elektroniikalle sävelletty teos, jonka tekstinä on tšeremissiläistä kansanrunoutta. Ääninauhalla kuullaan Lauri Astalan maapalloa esittävän veistoksen pyörimisestä syntyvää rahinaa. Hälyt ovat tärkeitä myös kamariorkesteriteoksissa Chorale (1992) ja puhallinkivintetille ja jousikvintetille kirjoitetussa teoksessa Žuti put (Keltainen tie, 1996), joka on Trbojevicin merkittävimpiä teoksia. Nämä teokset ovat säveltäjän henkilökohtaisia kannanottoja hänen synnyinmaansa sotaiseen lähimenneisyyteen.
Säveltäjän tuotannossa erikoinen aluevaltaus on teos Le fantôme des ondes (1998) ääninauhalle ja japanilaisella ondes martenot -soittimelle, jonka japanilainen virtuoosi Takashi Harada tilasi. Ainutlaatuiseksi sävellyksen tekee se, että Trbojevic kirjoitti teoksen vailla fyysistä kosketusta japanilaiseen kyseiseen soittimeen. Sävellyksessä ääninauhan kohinat, jotka perustuvat taitoluistelijan piruetteihin, korostavat nimen mukaista aaltoliikettä (onde = aalto). Trbojevic on muokannut teoksesta myös version bassoklarinetille (Le fantôme du Vent, 1999) sekä sävellyksen Le fantome du temp (2000) yksinomaan ääninauhalle.
Vokaalimusiikin tärkeys teosluettelossa on jatkuvasti kasvanut. Jyrki Kiiskisen runoon sävelletty Mitä meistä on jäljellä (2000) koloratuurisopraanolle ja pianolle hyödyntää ihmisäänen mahdollisuuksia, samoin kolmelle laulajalle sävelletty, islamilaisen mystikko-runoilijan Rumin tekstiin sävelletty teos In the View of the Wise (2001).
Trbojevic on ollut kiinnostunut myös kanteleesta. Lento (2001) on hidastempoinen teos, jossa kuulakärkikynän jousella preparoitua kannelta muun muassa koputetaan käsin. Esittäjän tehtäviin kuuluu myös kanteleen ääntä myötäilevä a boccha chiusa -laulu, laulu suljetuin huulin. Samanlaista tekniikkaa hän on käyttänyt muissakin teoksissaan 2000-luvun alussa, esimerkiksi laajassa Pianosonaatissa (2001–2002), joka kehittyi Lennon pohjalta.
Trbojevic on työskennellyt myös isojen muotojen parissa. Yhteistyössä koreografi Petri Kekonin kanssa syntynyt Hämärän hohde -teos sai ensi-iltansa Zodiakin tuotantona 2005. Teos perustuu osittain islantilaisen runoilija ja kirjailija Sjónin tekstiin. Sävellys pohjautuu Trbojevicin ORO-jousikvartettoon, jonka säveltäjä laajensi tätä rituaalista tanssiteosta varten.
Radion sinfoniaorkesteri kantaesitti Trbojevicin orkesteriteoksen Orgone Accumulator vuonna 2007. Se on säveltäjän ensimmäinen ensimmäinen suurelle sinfoniaorkesterille kirjoittama teos.
Kamariooppera Heart in a Plastic Bag (2002–2004) kantaesitettiin Kööpenhaminassa keväällä 2008. Tämän sarjamurhaajan vaimosta ja hänen rakkaudestaan miestään kohtaan kertovan oopperan tilasi OperaNord. Tanskalaista orkesteria, Athelas Sinfonietta Copenhagenia, johti Hannu Lintu.
Trbojevicin teoksia on esitetty kaikissa Pohjoismaissa, useissa muissa Euroopan maissa sekä Etelä-Amerikassa, Japanissa ja Australiassa. Hänen soololevynsä Longing for a brilliant light ilmestyi 1998 kamariorkesteri Avanti!n soittamana. Trbojevic on mukana suomalaisilla, japanilaisilla ja tanskalaisilla CD-äänitteillä yhdessä muiden säveltäjien kanssa. Konserttimusiikin ohella hän on säveltänyt elokuvamusiikkia televisioon ja valkokankaalle. Hän on säveltänyt myös musiikkia lapsille ja opettanut sävellystä.
