Omin sanoin: Nacho Belda Mercado

Kullervon tarina on räjähdysherkkä sekoitus onnettomuutta, tuskaa ja raivoa. Kullervo on epäilemättä Kalevalaan kootun suomalaisen mytologian traagisin hahmo.

Kullervon tarinaan sisältyy ennen kaikkea suunnaton tunnelataus, jonka pyrin vangitsemaan töihini. Se on keskeinen aihe, jonka ympärille teoksen kaikki muut elementit rakentuvat. Ilmentääkseni niitä aistimuksia ja tunteita, joita Kullervosta kertovat runot herättävät, olen valinnut kaksi tarinan väkivaltaisinta ja samalla sen käännekohtina toimivaa tapahtumaa: Ilmarisen vaimoon kohdistuva kosto sekä Kullervon siskon itsemurha sisarusten välisen suhteen paljastuttua.

Olen tehnyt molemmista tauluista pystysuuntaisia, sillä tällä tavoin niiden sommittelu vahvistuu. Työ on rakenteeltaan X:n muotoinen. Näin sen molemmat diagonaalit luovat jännitettä ja vuoropuhelua eri elementtien välille. Taulun katkaisee vinosti kahtia Kullervon käsivarsi, joka pitelee veistä, ja tarinan päähenkilöt muodostavat toisen diagonaalin. Teoksen alaosaan olen sijoittanut puoliympyrän muotoisen elementin, sädehtivän viuhkan, johon olen sisällyttänyt tarinan muita aineksia.

Teoksen käsittely on silmiinpistävän ekspressiivinen ja tyyli hyvin selkeä. Kullervo osoittautuu irrationaaliseksi, kyvyttömäksi hallitsemaan tunteitaan ja kohtuuttomaksi toiminnassaan. Koko teosta hallitseva punainen väri kuvaa Kullervon valtaavaa kiukkua ja häntä kalvavaa murhanhimoista raivoa. Teoksen käsittely puolestaan vahvistaa sen verta ja väkivaltaa tihkuvaa ilmaisua.

Kuvaan valitut elementit toimivat kerronnalliseen tapaan itsenäisinäkin, ja niissä on vahva symbolinen lataus. Päähenkilö Kullervolla on vääristyneet kasvot, sillä hän on juuri päästänyt kurkustaan vapauttavan huudon, joka on murtanut hänen sisimmässään olleen vihan ja pettymyksen aaltojen padon. Toisessa reunassa on nainen, joka muodostaa voimakkaan kontrastin Lemminkäiselle levollisine kasvoineen, uhkaavasta vaarasta tietämättömänä. Oikea käsivarsi, joka erottaa edellä mainitut henkilöt toisistaan, sekä veitsi, jonka särkyminen laukaisee murhenäytelmän, ovat myös viittaus kostoon. Länteen laskevaa aurinkoa muistuttavassa viuhkassa on kaksi sutta, jotka kuvaavat Ilmarisen nuoren emännän raadellutta petolaumaa. Viuhka ja tytön ulkonäkö tuovat oman kulttuurimme aineksia näiden runojen tulkintaan. Sen sijaan että olisin kuvannut jonkin konkreettisen tilanteen, olen mieluummin keskittynyt tekstien tunnelataukseen käyttäen apuna erilaisia merkitystasoja.

Toisen teoksen rakenne muistuttaa edellistä. Niinpä teokset toimivat diptyykkinä, mutta säilyttäen kumpikin oman erityisluonteensa. Ne esittävät Kullervon onnettoman tarinan kautta henkilökuvan, jossa kulkevat käsi kädessä raivo ja tuska.