Omin sanoin: Santeri Tuori

Kalevalan kuvittamisella ja vanhojen kuvitusten kommentoimisella on pitkä traditio. Halusin lähestyä Kalevalaa toisesta näkökulmasta. Teokseni suhde kansalliseepokseemme on enemmän käsitteellinen kuin kuvittava. Kalevalaa luetaan ja siitä puhutaan usein henkilöiden ja tapahtumien kautta. Minua kuitenkin kiinnosti enemmän se, miten kieltä kirjassa käytetään, miten luonnosta puhutaan ja miten siihen suhtaudutaan.

Pöydältä voi tippua -teosta varten seurasin pienen pojan puheen kehittymistä noin kymmenen kuukauden ajan. Pyysin hänet aika ajoin studiooni ”tarinatuoliin” kertomaan asioista, jotka olivat vastikään tapahtuneet tai muistelemaan joitakin mieleenpainuneita asioita edelliseltä kesältä. Nämä selitykset ja selityksen yritykset kuvasin videolla. Teos muodostuu näistä lyhyistä tarinoista. Kuvausten alkaessa poika oli puolitoistavuotias, eikä osannut puhua. Tämä ei kuitenkaan estänyt häntä selittämästä asioita, päinvastoin selitykset olivat hyvin eläviä. Videolla näemme kuinka poika kasvaa ja puhe kehittyy ja rikastuu. Visuaalisesti teos on hyvin niukka. Siitä on pyritty karsimaan kaikki ylimääräinen, jotta huomio kiinnittyisi itse asiaan: pieneen poikaan ja hänen puheeseensa.

Teoksessa keskitytään siis kieleen ja maailman hahmottamiseen ja hallitsemiseen kielen ja käsitteiden avulla. Kalevalassa kieli on konkreettinen väline, jolla tehdään asioita. Kun Väinämöiseltä loppuu veneen rakentamiseen tarvittavat sanat, hänen on haettava ne tietäjä Antero Vipusen vatsasta, jotta saisi veneen valmiiksi. Lukemattomat kerrat kirjassa myös mittaillaan sanojen voimaa ja tulokset ovat hyvin konkreettisia. Kielen avulla pieni lapsi alkaa käsitteellistää ja hahmottaa maailmaa ja omaa identiteettiään. Kieli on väkevä väline. Sanomalla sanan maito pöydälle ilmaantuu lasillinen maitoa.

Teos koostuu pienistä tarinoista. Joitakin tarinoita poika on toistellut monta kertaa. Ne muistuttavat jo jonkinlaista mantraa. Emme voi tietää, ovatko pojan tarinat hänen omia muistojaan vai ovatko ne muodostuneet hänen vanhempiensa kertomuksista.

Vaikka teoksen päällimmäisenä aiheena on kieli, tulee siihen väistämättä mukaan muitakin asioita, kuten pienen pojan arkipäivän huippuhetket; isoisän rikkinäinen sukka tai koiran tippuminen veteen. Poika kertoo tarinansa suurella antaumuksella ja vakavuudella. Häntä ärsyttää kykenemättömyys ilmaista itseään ja vastaavasti hän ilahtuu, kun häntä ymmärretään. Pieni poika tekee parhaansa koettaessaan hallita uutta välinettään.

NIILA ON KAKSI

Ma o näin
Mä on synty
Mä on kakki
Ma o kakki, kakki
Ma o kamen kakki
Mä on kaki
Mä on juhlia

SUMU TIPPUI VETEEN

Tippula vaveteen
Lala tippu veteen
Litimääkä
Ja veveneella lala
La tumu litimääkä

Kuivah jaalkah
Ja kuivaa laakaa
Kuivas laakaa

MIEHET VEIVÄT ROSKAT AUTOON JA KAATOPAIKALLE

Rokkia vela vela velaa autoon vei
Lakata lokia
Lakaa lokkia
Lakkaa
Kaatoautojalle
Kaateautolle