Taiteilija: Ulla Jokisalo

Kuvataiteilija, taiteilijaprofessori Ulla Jokisalo (s. 1955) valmistui Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen osastolta vuonna 1983. Jokisalon omintakeinen taiteellinen työskentelytapa on kuitenkin etääntynyt perinteisestä valokuvataiteesta. Valokuvat ovat hänen teoksissaan perusmateriaalia, josta hän työstää kollaasinomaisia teoksia leikkaamalla, ompelemalla tai liittämällä niihin esineitä kuten saksia, neuloja, vaatekappaleita tai esimerkiksi eri lähteistä lainattuja kuvia. Usein hän ompelee huolella taidokkaita kirjailuja suoraan valokuvan pintaan.

Jokisalon kuvallisessa ajattelussa solmiutuvat keskenään menneisyys, nykyhetki, todellisuus ja fiktio. Useita hänen teoksistaan voi kutsua omaelämäkerrallisiksi ja nähdä ne pyrkimyksiksi löytää oma ilmaisukieli ja identiteetti. Muistot johdattavat erityisesti 1950- ja 1960-lukujen perhe-elämään Pohjanmaalla sekä äidin ompelijanammattiin. Vuonna 1997 Jokisalo kirjoitti lapsuudestaan seuraavasti:

Kun muistelen lapsuuttani ja kotiani, pintaan nousevat muistot äidistäni. Näen hänet tekemässä työtään. Miten hän levittää kankaan pöydälle ja piirtää sille viivoja liidulla. Miten sakset leikkaavat viivoja pitkin kankaan kappaleiksi. Miten hän harsii kappaleet yhteen ja asettuu ompelukoneen ääreen ja vähitellen kangas saa uuden olemuksen. Minulle hänen luovuutensa ja työnsä oli tärkeä osa tietoisuuden kasvua ja oman identiteetin muotoutumista. Äitini käytti työssään neuloja ja saksia, hän loi näillä työvälineillä oikeita pukuja. Minulle nämä esineet muodostuivat symboleiksi. Ja vaikka myöhemmin itse valitsin toisen ilmaisuvälineen, valokuvaamisen ja kameran, äitini antoi minulle kielen ainekset. (Jokisalo 1997,106-107)

Jokisalon teosten lähtökohtina ovat usein juuri lapsuuden ja nuoruuden muistikuvat, kokemukset ja elämykset sekä äidin ja tyttären välinen suhde. Kuvissa on viittauksia myös feminismiin ja psykoanalyysiin, joiden myötä teoksiin on kutoutunut alitajuisia ja arkkityyppisiä kuvatasoja ja kerronnan ulottuvuuksia. Kuvat kertovat peloista, uhkista ja rajoituksista sekä naiseksi kasvamiseen liittyvän koskemattomuuden loukkaamisesta. Jokisalon valokuvat reikineen, viiltoineen ja repeämineen kertovat sekä henkilökohtaisista kätketyistä muistoista että edellisen sukupolven kollektiivisesti vaietusta menneisyydestä. Valokuva on Jokisalolle kuin muistikalvo, jonka hän kirjoo langoin ja kiinnittää neuloin, silmukoin ja ompelukoneen tikkauksin menneisyyteen. Työskentelytapa on intiimi, valokuvan runollisia mahdollisuuksia tutkiva.

Kun Jokisalo aloitti valokuvaajan uransa 1980-luvun alussa, miellettiin valokuva vielä omaa luonnettaan etsiväksi taideilmaisuksi. Parikymmentä vuotta kestäneen uransa aikana Jokisalo on kuitenkin vahvistanut ja uusintanut persoonallisella työskentelyllään suomalaista valokuvataidetta. 1980-luvun alusta hänen teoksiaan on ollut esillä useissa näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla, muun muassa yksityisnäyttely ANIMAlis Helsingin Nykytaiteen museossa (1992) sekä retrospektiivit Leikkaus Kuopion taidemuseossa (1993) ja Kuvieni muisti, vuodet 1980–2000 Helsingin kaupungin taidemuseossa (2001). Hän on julkaissut muun muassa monografian Kuvieni muisti (2001) ja kuvaromaanin Side yhdessä kirjailija Anja Snellmannin kanssa (1998). Useimmat kotimaiset taidemuseot sekä useat merkittävät yksityiset keräilijät niin kotimaassa kuin ulkomailla ovat hankkineet hänen teoksiaan kokoelmiinsa.

Suuren yleisön tietoisuuteen Jokisalo tuli vuonna 1995 teoksellaan Ikonostaasi, jossa näkyy hänen persoonallinen kuvakielensä ja työskentelytapansa: huolellista ompelua ja kirjontaa punaisella langalla. Muun muassa teoksessa Sidos (1995) on mustavalkokuva lapsen mekosta, jossa avatun vetoketjun väliin on tiukasti punaisella langalla ommeltu vanhempien valokuva. Teoksessa Leikkaus (1996) käsi puristaa valurautaisia ompelusaksia halkaisemassa punaista kangasta ja teoksessa Lanka (1996) punainen lanka on virittynyt valokuvan yli kuvassa olevan pikkutytön jalkojen eteen ikään kuin ylittämättömäksi esteeksi tai maagiseksi rajaksi. Sarjan Albumi, vuodet 1955-6 3 teoksissa (1997–1999) tarkasti mallin mukaan valokuvan päälle kirjaillut ompeluohjeet osoittautuvatkin myös kasvatuksellisiksi ohjenuoriksi. Uusimmissa teoksissaan Jokisalo on yhdistänyt silhuetti- ja paperileikkausta kirjontaan ja valokuvaan. Erityisesti sadut ja myyttiset aiheet ovat innoittaneet hänen työskentelyään. Vuoden 2005 yksityisnäyttely Avoin kirja sai aineksensa muun muassa Gustave Dorén Raamatun kuvituksista ja Lewis Carrollin kertomuksista.

Ulla Jokisalo on saanut Valtion taidepalkinnot vuosina 1984 ja 2001 sekä Suomen Kulttuurirahaston palkinnon 2001. Hän on toiminut myös Taiteen keskustoimikunnan nimittämänä taiteilijaprofessorina (2004–2009). Ulla Jokisalo tunnetaan myös taideilmaisun opettajana. Hän on opettanut muun muassa Taideteollisessa korkeakoulussa, Kuvataideakatemiassa ja Helsingin Yliopistossa. Vuosina 2001–2004 hän oli professorina Visuaalisen kulttuurin osastolla Taideteollisessa korkeakoulussa. Lisäksi hänellä on ollut lukuisia luottamustehtäviä, kuten jäsenyydet Valokuvataiteilijoiden Liiton hallituksessa (perustajajäsen, 1988–1989 ja 2005–2007), Valtion valokuvataidetoimikunnassa (1998–2000), Valtion taideteostoimikunnassa (2002–04) sekä Kiasman hankintalautakunnassa (1997–1999).