Säveltäjä: Riikka Talvitie
Säveltäjä, oboisti Riikka Talvitie (s. 1970) on opiskellut Sibelius-Akatemiassa oboen soittoa vuosina 1990–1997 ja sävellystä Olli Kortekankaan, Tapio Nevanlinnan ja Paavo Heinisen johdolla vuosina 1997–2002. Pariisissa hän on opiskellut sävellystä Gerald Griseyn johdolla (Conservatoire de Paris) vuosina 1995–1996 ja Philippe Leroux’n (Paris, Ircam) johdolla vuosina 2001–2002.
Säveltäjänä Talvitie nousi esille 1990-luvun jälkipuolella. Hänen säveltäjäkuvansa saa olennaisen lisäulottuvuuden siitä, että hän on toiminut myös oboistina ja ollut kantaesittämässä monia uusia teoksia. Talvitie sijoitettiin heti selkeästi nuorten modernistien joukkoon, mutta hänen modernisminsa on yleensä hioutunutta ja hillittyä. Hän karttaa äärimmäisyyksiä ja tyypillisimmillään sävellykset ovat elastisia, tasapainoilua selkeän pulssin ja vapaamman rytmisen hahmotuksen välillä. Silloin tällöin sointivärit täydentyvät hienovaraisilla hälytehoilla. Hän suosii lyyrisen läpikuultavia tekstuureja ja kirkasta sointikuvaa ja tuntuu välttävän koko esittäjistön mahdollistamaa tehoa. Raskautta, sentimentaalisuutta ja vuolasta tunnepaatosta Talvitien musiikista ei löydy.
Talvitien teosluettelossa laajimmat ryhmät muodostuvat kamari- ja vokaalimusiikista. Kamariyhtyeteoksessa Kivi, sakset, paperi (2002) tekstuuri on soittimellista ja solistisen läpikuultavaa. Teoksen lomassa pilkahtelevat yllätyksellisesti hälyisät soitinefektit sekä nauhalta tulevat kiven, saksien ja paperin äänet. Trio Bit by bit (2004) on kymmenosainen ilottelu klarinetille, sellolle ja harmonikalle. Beyond the web (2004) kitaralle ja sellolle on virtuoosista ja yksityiskohdiltaan rikasta musiikkia, joka tuo mieleen barokinomaisen kudelman. Opiskelu Pariisissa syvensi Talvitien kiinnostusta elektronimusiikin mahdollisuuksiin, mitä ilmentävät muun muassa Luonnonoikku viululle ja elektroniikalle (2002), Matches pianolle ja nauhalle (2004) sekä vuonna 2003 sävelletty Présent crénelé… (Lovettu nykyisyys…) sopraanolle, pianolle ja nauhalle. Kesällä 2008 Viitasaaren Musiikin aika -festivaalilla kantaesitettiin Talvitien teos On Air-line sellolle, radiolle, live-elektroniikalle ja big bandille. Teoksen arvaamattomuus perustuu radiosta samanaikaisesti tulevalle materiaalille.
Orkesteriteoksissa Talvitie jatkaa kamariyhtyeteostensa lähtökohtia mutta toteuttaa ne rikkaammin. Opiskeluaikana sävelletty Selim’s smiles (2000) muuntelee perusteemaa, jonka lähtökohtana on aihelma Selim Palmgrenin viidennestä pianokonsertosta. Talvitien keskeisiin teoksiin kuuluu omalle soittimelle, oboelle, sävelletty konsertto Tululuikku (2002). Se on läpikuultavasti välkehtivää ja eloisan lyyrissävyistä musiikkia, jossa oboe saa lahiperinteen mukaisesti keskeisen roolin. Puhallinorkesteriteoksellaan Surunkellot Talvitie sai jaetun 1. palkinnon Kaartin soittokunnan sävellyskilpailussa 2006. Teoksessa tutkitaan kirkonkellojen sointeja ja rytmejä. Tammiston Niilo-junkkeri (2008) on Talvitien säveltämä musiikkisatu Astrid Lindgrenin tekstiin. Hyvinkään orkesteri kantaesitti teoksen vuonna 2008 solistina kontratenori/baritoni Teppo Lampela.
Vokaaliteoksissa Talvitien ilmaisu laajenee usein hillityksi, ironiseksi ja kulmikkaaksi huumoriksi. Se ilmenee sekä soololauluissa että erilaisissa laajemmille kokoonpanoille kirjoitetuissa vokaaliteoksissa. Näitä ovat esimerkiksi 12 äänelle kirjoitettu kolmen rakkaustilanteen sarja Même mort (2002), mieskuoroteokset Tulen värinä (2002), Kyklooppi (2006) ja Muistin pitkä jyrinä (2007) sekä sekakuoroteos Keskustelu (2005), joka on sävelletty Horst Husselin parisuhdeaiheiseen pienoisnäytelmään.
Talvitie on tehnyt yhteistyötä useiden suomalaisten runoilijoiden kanssa. Heitä ovat muun muassa Helena Sinervo, Saila Susiluoto ja Mikko Rimminen. Talvitien vokaaliteoksista löytyy myös Uuno Kailaan, Johannes Linnankosken, Eeva-Liisa Mannerin, Aila Meriluodon ja Mirkka Rekolan tekstejä.
Riikka Talvitie kuuluu Uusinta-kamariyhtyeen perustajiin. Hänen musiikkiaan on kuultu kaikissa Pohjoismaissa, muualla Euroopassa sekä Yhdysvalloissa. Yleisradion tilaama radiofoninen teos Kohti lähtöruutua (2008) runoilija Helena Sinervon proosarunoihin edusti Yleisradiota Prix Italia -kilpailussa syksyllä 2008.