Teos: Lament

Mathilde ter Heijnen teokset perustuvat tietyn teeman tai historiallisen ilmiön tutkimiseen. Näkökulma on usein feministinen ja yhteiskuntakriittinen. Ter Heijnelle Kalevala näyttäytyy varsin miehisenä ja suomalaisten etnistä yhtenäisyyttä korostavana eepoksena. Sen sijaan naisten esittämissä itkuvirsissä hän näkee jopa vallankumouksellista voimaa, jota väkivaltaisten tunteiden peittelemätön esittäminen voi kanavoida kuulijaansa.

Suomalaiseen itkuvirsiperinteeseen ter Heijne tutustui jo vuonna 2012 Pirkko Fihlmanin vetämässä työpajassa Helsingissä. Kertovista runoista poiketen itkijä ei aina käytä ulkoa opittua kalevalamittaa, ja sovittaa itkut kulloiseenkin tilanteeseen. Itkijä seuraa ja varioi perinteistä melodiaa, itkuteemoja ja tyylikeinoja alkusointuineen, kiertoineen ja runollisine ilmaisuineen. Esimerkiksi äiti ole vain äiti vaan ’kallis kantaja’ tai ’ihana imettäjä’, kummi ’kastevedestä nostaja’ ja veli tai sisar ’yksissä ja samoissa vatsoissa maannut’.

Pirkko Fihlmanin kurssilla kuvatun aineiston lisäksi Mathilde ter Heine käyttää videoteoksessaan myös otteita Kalevalaseuran vuonna 1921 taltioimasta kansatieteellisestä filmistä Häiden vietto Karjalan runomailla.

(Teksti: Keravan taidemuseo Sinkka, Ajan kaikuja -näyttely 2018.)