Taiteilija: Marjatta Tapiola

Taidemaalari Marjatta Tapiola (s. 1951) valmistui Suomen Taideakatemian koulusta vuonna 1974. Hän debytoi Jyväskylässä 1973 ja teki läpimurtonsa 1980-luvun alussa. Rohkeiden maalaustensa ansiosta hän on siitä pitäen kuulunut suomalaisten kuvataiteilijoiden kärkeen. Puhuttelevien aiheiden, herkän viivan, suggestiivisen värinkäytön sekä varman tekniikan ansiosta maalauksiin syntyy voimakkaita emotionaalisia jännitteitä. Maalausten tunnusmerkkejä ovat psykologinen ekspressionismi, intuitiivisuus ja aistillisuus.

Tapiola käsittelee teoksissaan elämää rohkeasti, peittelemättä sen raadollisia puolia. Teoksissa voi nähdä elämän koko kirjon. Hän maalaa elämää ja kuolemaa ja liikkuu niiden rajamailla. Elämää hän näkee ihmisissä, heidän vieteissään ja jäntevähahmoisissa eläimissä, kuolemaa eläinten ruhoissa, luissa ja kalloissa. Maalaukset saattavat olla pakahduttavan täynnä emootioita ja fyysistä ruumiillisuutta. Aiheet kumpuavat intuitiosta, subjektiivisista kokemuksista ja tunteista, kuten pelosta, häpeästä ja ahdistuksesta sekä fyysisestä kivusta ja nautinnosta. Hänen temperamaalaustensa kuvakielen on sanottu olevan kapinaa tavanomaista, etäännytettyä kuvakäsitystä vastaan.

Tapiolan teoksia on ollut esillä useissa kymmenissä yksityis- ja yhteisnäyttelyissä niin Suomessa kuin ulkomailla. Suomessa yksityisnäyttelyitä on ollut runsaan 20 vuoden aikana kaikissa merkittävissä julkisissa taidemuseoissa, taidetapahtumissa ja gallerioissa. Kansainvälisiin yhteisnäyttelyihin hän on osallistunut Pohjoismaiden lisäksi muun muassa Ranskassa, Englannissa, Espanjassa, Egyptissä, Venäjällä, Saksassa ja Sveitsissä. Tapiolan teoksia on myös monien taidemuseoiden kokoelmissa, kuten Ateneumin, Amos Andersonin, Helsingin kaupungin ja Sara Hildénin taidemuseoissa.

Tapiola on saanut kuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 2006 sekä muun muassa Suomen Kulttuurirahaston palkinnon ja Pro Finlandian 2004.