Omin sanoin: Juan Carlos Ramos Guadix

Kun minua pyydettiin maalaamaan sarja Kalevala-aiheisia teoksia, ensireaktioni oli rehellisesti sanottuna hämmennys. Oli hädin tuskin kuullut tästä Elias Lönnrotin kokoamasta eepoksesta. Oma satunnaisesti valittu osuuteni oli tarkkaan määritelty ja rajattu käsittämään runot 8, 9 ja 10.

Vaikka huomioni ensin kiinnittyikin sellaisiin kohtiin kuin raudan synty ja sammon taonta, näiden ikonografisia mielikuvia pursuavien runojen lukeminen ja analysoiminen nosti esiin ennen kaikkea seuraavat kaksi seikkaa: ensinnäkin Väinämöisen, tavallisuudesta poikkeavan runonlaulajan, joka aluksi jäi mieleeni Pohjan neitoa kohtaan tuntemansa hillittömän rakkauden vuoksi, ja toiseksi itse Pohjolan maiseman, jonka kautta saatoin luoda lujan siteen Kalevalan ja oman esteettisen ja kuvataiteellisen ilmaisuni välille. Varmaankin tämän siteen ja aistiherkkyyden ansiosta tässä esittelemäni kuvat käyvät läpi muodonmuutoksen – samoin sen likeisen yhteyden ansiosta, joka on toisaalta intuitiivisen ja analyyttisen sekä toisaalta tosiasiallisen ja symbolisen välillä, antaen minun tällä tavoin avata reittejä havainnoille ja menettelytapojen muutokselle.

Olen saattanut teosteni aiheena olevat runot muodonmuutosprosessiin, joka sallii minun löytää – ja työstää esiin – oma kuvataiteellinen kieleni. Sen avulla kehitän omaa henkilökohtaista maailmankuvaani.

Minun tapauksessani tämän henkilökohtaisen maailmankuvan kehittely on läheisessä yhteydessä konsistenssin käsitteeseen. Teos kuitenkin aina laajenee kyseiseen konsistenssin käsitteeseen objektin sisäisen olemuksen kautta. Sitä ohjaa kulloinkin muistin kerrostuneisuus, joka puolestaan luo sisäisen position ja välimatkaa varsinaisiin malleihin ja viitattaviin kohteisiin.

Mainitsemaani sisäistä ja viitattavasta kohteesta etääntyvää asemaa määrittää se, että jokaisessa luovan prosessin kohdassa löydän ja ratkaisen vaiheittain jokaisen teoksen esiin tuoman ongelman. Jokainen niistä löydöistä ja turhaumista, joita esteettisen ilmaisun muistini tämän aina dynaamisen ja ainutkertaisen taiteellisen prosessin aikana tekee ja kokee, muuttuu oman muistamiseni energiaksi.

Tällä tavoin aisti- ja muotoarvot toimivat muodonmuutoksen parametreina. Kyseinen muodonmuutos syntyy hallittujen yhdistelmien kautta, joiden myötä runollinen ja itseensä viittaava intensiivisyys korostuvat. Aisti- ja muotoarvojen lisäksi on epäilemättä otettava huomioon ne historialliset seikat, joista harkintani mukaan kerään ja kokoan saatavilla olevat tiedot. Tarkoituksenani on ollut selittää niiden seikkojen ja vaikutteiden varsinainen dynamiikka, joka muodostaa kontekstuaalisesti ja evolutiivisesti ne olosuhteiden erityiset puitteet, joissa kehityn kulttuurisena olentona.

Lyhyesti sanottuna, olen yrittänyt tehdä selkoa kuvallisen ilmaisuni ja Kalevalan runojen 8, 9 ja 10 välisestä monimutkaisesta yhteydestä. Korostan vielä, kuinka tärkeää minulle on prosessi – eli se jota kutsun tuotantohistoriaksi – ja jonka haluan aina olevan ainutkertainen.