Omin sanoin: Kimmo Hakola

Musiikki on myyttien ääni – päiväkirjamerkintöjä

Sunnuntai 23. maaliskuuta 2008, New Delhi

Ensimmäinen pääsiäispäivä. Menen suurlähetystön ”poolille”, lepään auringossa ja pyrin olemaan ajattelematta mitään. Ahlström-oopperan orkestroinnin yksityiskohdat ovat vielä tuoreeltaan mielessä. Nyt olisi aika unohtaa ooppera ja keskittyä ideoimaan uutta. Kalevala vaivaa. Kaikki yritykset uppoutua kalevalaiseen maisemaan ovat tuntuneet kliseisiltä.

Maanantai 24. maaliskuuta 2008, New Delhi

Aurinko tekee hyvää. Sari ja Marisa lähtivät takaisin Suomeen. Mietin Anna-Kaisan kanssa käytyä keskustelua hindin kielestä. Esimerkiksi sanan kal merkitys on tässä kulttuuriympäristössä luonteva. Sana tarkoittaa sekä ”eilen” että ”huomenna”. Olisiko tässä vapauttava avain Kalevala-teokseen.

Lauantai 29. maaliskuuta 2008, New Delhi

Iiron kanssa poolilla. Jäin miettimään improvisoinnin osuutta musiikissa. Iiron innoittunut jazz tai intialainen, tuntikausia kestävä kollektiivinen improvisaatio on kiehtova myyttien energiasta kumpuava riitti. Kalevala tuntuu Intiassa paljon kiehtovammalta kuin kotona. Se on kiinnostavaa. Tämä maa on myyttien äidinsyli. Haluaisin yhdistää jotenkin Kalevalan globaaliin kontekstiin.

Maanantai 5. toukokuuta 2008, Helsinki

Kalevala ei aukea. En halua tekstiin liian läheistä suhdetta. En kuvaile Kalevalaa musiikillani. Ehkä jonkinlaisia heijastumia. On tärkeää rakentaa myös kontrapunktia. Mikki Hiiri -estetiikka on joskus paikallaan, mutta asioiden limittyminen uudessa valossa on kiehtovaa. Musiikkia on kyllä syntynyt.
Keskustelin Marjatta Tapiolan kanssa. Hänellä on kiehtovia ideoita. Luulisin, että tärkeintä meidän välillä on se henkinen yhteys, että meidät on valittu pariksi. Ymmärrän valinnan. Marjatta on suuri sielu, on kiehtovaa kuunnella hänen inspiroitunutta tajunnanvirtaansa.

Torstai 19. kesäkuuta 2008, Helsinki

Kappaleen pitäisi olla valmis. En tiedä, kokonaisuus ei toimi. Soitan Ullalle, että haluan vielä miettiä; tärkeää on antaa musiikin levätä. Sähköharppu on fantastinen soitin. Saan siitä kalevalaisen kanteleen eri muodot. Tämä on oikea suunta. On tärkeää, että luomme sähkömaisemat sähköharpulla tuotetuista äänistä.

Keskiviikko 2. heinäkuuta 2008, Jyväskylä

Palasin juuri harjoituksista. Oman teoksen johtaminen opettaa paljon. Nyt keksin miten jäsentelen Kalevala-teoksen osat. Jokaisen osan alkuun lisään rubaton, jossa harppu luo äänimaiseman, johon musiikki asetellaan. Olin riemuissani. Soitin Marjatalle ja keskustelimme pitkään kotkasta ja pikku Ilmarisesta. Kuvailin Marjatalle musiikkia ja hän suorastaan kuuli sitä. Kommunikointi luovien ihmisten välillä on joskus lumoavaa.

Torstai 21. elokuuta 2008, Helsinki

Tapasin Marjatan Juhlaviikkojen konsertissa. Keskustelimme projektista. Näyttää siltä, että olemme todella samalla ”taajuudella”. Kerroin kappaleen äänimaisemista. Marjatta oli selvästi innoissaan. Totesimme, että taiteilijan on luotettava alitajuntaansa ja annettava sille aikaa. Niin on käynyt juuri tässä työssä, alitajunta on molempien kohdalla ratkaissut työn ongelmat. Se vain ottaa oman aikansa.

Perjantai 22. elokuuta 2008, Helsinki

Olen päättänyt antaa nimeksi sittenkin hindinkielisen sanan KAL. Alaotsikoksi ”Heijastumia”. Pidän ajatuksesta, että KAL esiintyy myös Kalevalan alussa. Ajattelin myös nimeä KLVL, mutta se on niin kikkaileva. Ja roomalaiset numeeriset symbolit häiritsevät. Riitta kannustaa ja tukee nimen valinnassa.

Maanantai 25. elokuuta 2008, Tallinna

Olemme vetäytyneet Hotisen kanssa Tallinnaan hiomaan tulevaa oopperalibrettoa. Kerron illallisen aikana Juha-Pekalle Kalevala-teoksestani. Hän antoi hyvän neuvon: kirjoita runot uudelleen nykykielelle. Kalevalainen poljento yhdistettynä koulun pakko-Kalevalaan on häirinnyt aina Kalevala-kokemuksiani.

Sunnuntai 28. syyskuuta 2008, Helsinki

Äänimaisemista tulee loistavia. Lilyn harppu loihtii ilmoille tuulen ja rautakotkan siipien pelottavan jyhkeän uhkaavan rytmin. Olen innoissani. Ja kokeilin Hotisen neuvoa. Nyt olen sisällä maisemassa.

Maanantai 29. syyskuuta 2008, Helsinki

Aamupäivä meni Gruppenin parissa. Vaikea, mutta mahtava teos. Stockhausen oli suuri säveltäjä. Gruppenista löytyy kaikki myöhemmin jälkisarjallisen musiikin tyylissä vakiintuneet tekstuurityypit. Magnuksen ja Sakarin kanssa työskenteleminen tulee olemaan hieno kokemus. Illalla päätin lopullisesti äänisynteesien ja osien nimet sekä luonnehdinnat. Minulle on tärkeää ilmaista musiikillista maisemaa sanoin. Silloin kiinnitän musiikin oman kokemushistoriani karttaan.

Sähköharpun äänisynteesit:
I Mahtikannel (ruosteinen, teräskielinen, huojuntaa, kaikua)
II Rautakannel (kuiva, kalskea, kova ydin, hieman kumiseva, ei jälkikaikua)
III Särökannel (särähtävä, glissando, ei saa kuitenkaan muistuttaa sähkökitaraa)
IV Etnokannel (kitara, koto, sitar, mikrointervallit)
V Lumokannel (kaunis, eteerinen, kuitenkin huojuva, paluu kohti normaalia harpun ääntä)

Osakohtainen perusäänimaisema ja sähköharpun äänisynteesi:
1. Suru (tuuli, mahtikannel)
2. Kultaneito (taonta, rautakannel)
3. Neidon ryöstö (kipinä, särökannel)
4. Sampo (tuli, mahtikannel)
5. Luukannel (vire, etnokannel)
6. Sammon ryöstö (maa, särökannel)
7. Louhi (kotka, rautakannel)
8. Meri (vesi, mahtikannel)
9. Koivukannel (linnut, lumokannel)

Jokaisen sähköisesti tuotetun äänen lähde on sähköharppu.