Taiteilija: Henriette Marie Goussikindey
Henriette Marie Goussikindey on syntynyt Doualassa Kamerunissa vuonna 1968. Kansalaisuudeltaan hän on kuitenkin beniniläinen ja asuu nykyään Cotonoussa, Beninin väkirikkaimmassa kaupungissa.
Henrietten elämä on keskittynyt Beniniin, taideopintonsa hän on suorittanut kuitenkin Kamerunissa sekä Kanadassa. Kanadassa Henriette keskittyi lähinnä kaiverrus- ja piirtotekniikan opiskeluun ja kahden vuoden aikana hän tutustui esimerkiksi pohjoisamerikkalaisten alkuperäiskansojen puukaiverrukseen. Nykyään Henriette pohtii, miten taidetta voisi tehdä pienellä rahalla ja pyrkii hyödyntämään luonnollisia materiaaleja, joita Beninin luonnosta löytyy. Uskonnollisesta kutsumuksestaan huolimatta, taide on Henrietten päätyö. Hän opettaa taidetta ja pitää piirustustunteja lapsille, vähäosaisille naisille sekä yliopisto-opiskelijoille. Lisäksi Henriettellä on oma ateljee ja hän johtaa muutamaa galleriaa.
Henrietten mukaan on hyvä ymmärtää taidetta ja oppia muista taidesuuntauksista, mutta jossain vaiheessa ne tulee unohtaa ja keskittyä sen sijaan oman taiteilijaidentiteetin kehittämiseen. Henriette itse on saanut paljon Picassolta ja etenkin uransa alkuvaiheessa ottanut paljon vaikutteita impressionismista, mutta nyt hän alkaa olla oma itsensä. Omien sanojensa mukaan hän puhuu vähän, joten taide toimii hänen kommunikointimuotonaan. Henriette tekee taidetta spontaanisti – aina kun hänellä on jotain sanottavaa.
Spontaanisuus on läsnä myös Henrietten Le Kalevala -projektiin tekemässä teoksessa. Hän pohtii, millaisen Kalevala-teoksen hän elämänsä eri vaiheissa tekisi. Kalevalan tarina pysyy samana, mutta siitä tehtävät tulkinnat muuttuvat jatkuvasti. Tulkinnan eri muotoihin sai tutustua Le Kalevala -projektissa: miten muut taiteilijat kokivat Kalevalan? Muiden taiteilijoiden ajatusmaailmaan tutustuminen oli Henrietten mielestä erittäin antoisaa ja stimuloivaa. Taiteilijat pääsivät jakamaan visioita ja kokemuksia yhdessä.
Sekä Kalevala että Suomi tulivat tutuiksi Henriettelle projektin myötä. Hän näkee Kalevalan myytit erittäin tärkeinä suomalaiselle identiteetille: Kalevala yhdistää suomalaisia sukupolvia. Kalevalan tarinat toivat Henriettelle mieleen hänen isoäitinsä kertomat tarinat. Tarinat ovat olemassa antamaan hengellisiä ja konkreettisia neuvoja lapsille, mutta ihmisten varttuessa tarinat pysyvät heidän elämässään, vaikka niiden opetukset myöhemmin kyseenalaistaisikin.