Teos: Blue Hills

Jorinde Voigtia kiinnosti Kalevalassa Väinämöisen ja maailman synty. Meren aalloilla ajelehtivaa Ilmatarta hän ei kuvaa ihmishahmoina, vaan kullattujen vuorenhuippujen ylle piirtyvinä voimaviivoina, tapahtumien arkkityyppisinä kuvina. Myyttinen kertomus muuttuu värien ja viivojen tanssiksi, jonka keskuksena ovat sinisen ja kullan sävyissä kimmeltävät vuoret.

Kansanrunoissa Ilmattaren lisäksi taivaan elementteihin kuuluu myös Pohjolan tytär, joka istuu ”ilman vempeleellä” kulta- ja hopealankoja kutoen. Hänen taivaallista istuinpaikkaansa on pidetty sateenkaarena, vuorenhuippuna tai taivaankannen kattohirtenä, kulta- ja hopealangat tiedon ja elämän lankojen vertauskuvina.

(Teksti: Keravan taidemuseo Sinkka, Ajan kaikuja -näyttely 2018.)